Uskallan väittää, että melko harvalla meistä kulttuurialalla työskentelevällä on vuodesta toiseen samanlaisina pysyvät työaikataulut. Olipa kyseessä sitten esittävä taiteilija, pedagogi, kulttuurituotannon ammattilainen tai joidenkin näistä yhdistelmä, arjen aikataulut tuppaavat muuttumaan kuukaudesta, viikosta tai jopa päivästä toiseen. Konsertit ja projektit pakottavat säätämään aikatauluja, tulee yllättäviä tuurauskeikkoja tai puhkeaa maailmanlaajuinen pandemia, joka pistää kaikkien kalenterit sekaisin. Kuinka tällaisessa alati muuttuvassa aikataululabyrintissä on mahdollista pitää huolta omasta jaksamisesta, palautumisesta ja muusta töiden ulkopuolisesta elämästä?
Päätyönäni toimin freelancerina orkesterikentällä. Soitettavien teosten lisäksi viikottain vaihtuvat kaupungit, työpaikat sekä oma rooli työyhteisöjen sisällä. Olen aina haaveillut ennalta-arvaamattomasta ja kaavoihin kangistumattomasta elämästä vieroksuen rutiineja ja toisteisuutta. Jossain vaiheessa kuitenkin hämmennyin huomatessani, kuinka kuormittavaa unelma-arkeni olikaan. Kun kaikki jatkuvasti muuttuu, voi arki tuntua seikkailun sijaan irralliselta ja abstraktilta – kuin langanpäiltä, jotka karkailevat käsistä. Ja kun tekee monenlaisia töitä, kuten kulttuurialalle on tyypillistä, langanpäitä on useita ja yhtä aikaa.
Suureksi yllätyksekseni huomasin kaipaavani arkeeni edes jotain pysyvyyttä. Freelanceriys ei ole synonyymi yrittäjänä toimimiselle, mutta yrittäjillä ja vapaalla kentällä toimivilla taiteilijoilla on ainakin yksi merkittävä yhtäläisyys: oman työskentelyn aikatauluttaminen on kunkin omalla vastuulla. Päätin ryhtyä oman elämäni yrittäjäksi suunnittelemalla itsenäistä työskentelyäni paremmin, jotta pystyisin järjestämään itselleni myös aikaa palautua ja rentoutua.
Päätin alkaa tehdä suuntaa-antavia aikatauluja omille harjoitteluhetkilleni, jotta en käyttäisi aikaa nuottivihkojen pläräilyyn tai jo osaamieni melodioiden huolettomaan soitteluun. Ja vaikka freelancerinä on hyvä olla käytettävissä lyhyelläkin varotusajalla, ryhdyin tietoisesti välttelemään esimerkiksi sähköpostien ja nuottien lukemista iltakymmenen jälkeen – useimmat asiat voivat kyllä odottaa aamuun. Elämääni ilmestyi jopa koira, jonka maailmankuva perustuu viettien lisäksi rutiinien noudattamiseen ja yhtäkkiä myös minun jokainen aamuni alkoi kävelylenkillä.
Aloitin elokuussa 2024 sivutoimisena trumpetinsoiton tuntiopettajana Käpylän musiikkiopistossa. Työpaikan, 12 mahtavan oppilaan ja kollegoiden lisäksi elämääni ilmestyi vielä yksi uusi tuttavuus: kalenterissa viikottain toistuvat opetusmerkinnät. On ollut ihmeellistä huomata kuinka paljon energiaa on vapautunut muillekin elämänalueille, kun tiedän ainakin suurin piirtein mitä maanantai- ja tiistai-iltaisin tapahtuu tämän lukuvuoden ajan.
Seikkailuni orkesterimaailmassa jatkuvat, mutta aina alkuviikosta myös Karjala-talosta kajahtaa – hauskaa syksyä ja alkanutta lukuvuotta kaikille!
Kirjoittanut: Inka Pärssinen, trumpetinsoiton opettaja
