Suomalaiset suzukihuilistit (Marttiina toinen vasemmalta) Sir James Galwayn kanssa Lontoossa 1992
Olin juuri aloittanut huilunsoiton, kun sain lahjaksi Sir James Galwayn kokoelmalevyn. Kaikki upeat huilukonsertot neljän cd-levyn paketissa. Ah, miten täydellistä! Muistan edelleen miten hienolta James Galwayn kultainen huilu näytti levyn kannessa. Levy ilmestyi vuonna 1990, samana vuonna kuin aloitin huilunsoiton Käpylän musiikkiopistossa Marja-Leena Mäkilän oppilaana.
Kuuntelin levyjä niin paljon, että yhteen cd-levyyn tuli naarmuja, mutta onneksi lempikonsertot soivat edelleen hyvin. Upeiden konserttojen listasta löysin yhden, johon rakastuin täysin. Se oli Saverio Mercadanten (1795-1870) Huilukonsertto no. 2 e-molli. Koko konsertto on upea, mutta varsinkin viimeinen osa, Rondo russo, sai ihoni kananlihalle. Kuuntelin sitä uudestaan ja uudestaan ja vielä vaan uudestaan. Ja tuolloin ei muuten ollut muita vaihtoehtoja mistä kuunnella kuin cd-soitin kotona ja ehkä autossa oleva cd-soitin. Joten siellä minä istuin, meidän autossa kuuntelemassa James Galwayta.
Mikä sitten tekee juuri Mercadanten 3. osasta, Rondo russosta niin ihanan? Vaikea sanoa, ehkä sen rytmisyys ja mielettömät virtuoottiset kuviot saivat 10 v. huilistin aivan sekaisin. Osassa on kauniita laulavia osioita, joita tottakai yritin tapailla huilulla heti kun vaan sain kiinni mistä äänestä kappale lähtee! Mutta varmasti silloin minuun teki suurimman vaikutuksen nopeat kuudestoistaosakuviot, jotka tuntuivat kulkevan kuin tasainen helminauha. Mietin konserttoa kuunnellessa, että tajuaako kaikki miten käsittämättömän upea ääni huilussa on? Eihän mitään näin ihanaa ole olemassakaan. Uskon, että tätä kappaletta kuunnellessa syntyivät ensimmäiset ajatukset siitä, että minusta voisi tulla huilisti.
James Galway oli vielä tuolloin suurin suosikkini, niin kuin varmasti monen huilistin! Muutaman vuoden kuluttua tapasin James Galwayn huiluleirillä Lontoossa! Lontoossa oli suuri huilutapahtuma ja meidän suzukihuiluryhmä esiintyi osana tapahtumaa. Tapahtuman pääkonsertissa esiintyi James Galway. Meinasi mennä huilisteilla ilmat väärään keuhkoon kun meidän harjoituksia tuli kuuntelemaan itse Sir James Galway!
Tätä tekstiä kirjoittaessani kuuntelen Mercadanten Huilukonserttoa, tällä kertaa Jean-Pierre Rampalin soittamana. Edelleen ajatukset on samat. Miten huilussa onkin niin uskomattoman kaunis ääni! Taidan kaivaa vanhat nuotit jostain kaapin pohjalta ja soitella hieman Mercadantea hiihtolomalla!
Saverio Mercadanten (1795-1870) Huilukonsertto no. 2 e-molli, osa 3, Rondo russo
Kirjoittanut Marttiina Niemi
Huilunsoitonopettaja, perus- ja suzukilinja