Olen Sauli Niemi, 15-v., Elias-koulun yhdeksänneltä luokalta. Olen soittanut pianoa Käpylän musiikkiopistossa jo kahdeksan vuotta, ja omistanut lapsuuteni harrastuksille. Tänä syksynä (2016) olin Käpylän musiikkiopistossa TET-oppilaana, jossa sain tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä musiikkiin liittyen.
Harrastukseni ovat olleet aina suuri osa elämääni. Ennen kuin edes koulunkäyntini ehti alkaa, vanhempani huomasivat minussa suuren kiinnostuksen musiikkiin, minkä ansiosta he laittoivat minut opiskelemaan viulunsoittoa Helsingin Konservatorioon pedi-oppilaana. Siitä alkoi minun viulunsoittourani, joka jatkui vuoden 2016 puoliväliin saakka. Samoihin aikoihin minulla oli ollut tapana tanssahdella ja hyppiä kotona musiikin tahdissa. Silloin äitini huomasi minun suuren intoni tanssia kohtaan, ja ilmoitti minut Karjalatalolle kansantanssitunneille sekä Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitokseen balettitunneille, jossa tutustuin myöhemmässä vaiheessa myös akrobatiaan ja muihin tanssilajeihin, kuten hip hoppiin, karakteritansseihin, nykytanssiin ja jazz-tanssiin. Kansantanssin parissa viihdyin noin 5 vuotta ja baletin parissa noin 8 vuotta.
Minua neljä vuotta vanhempi isoveljeni oli käynyt ensimmäisestä luokasta saakka pianotunneilla Käpylän musiikkiopistossa Lisa Pälikön oppilaana (hän opiskelee nyt säveltämistä Sibelius Akatemiassa). Pälikön opetukseen vanhempani olivat olleet hyvin tyytyväisiä, joten he ilmoittivat minut heti ensimmäisen luokan alettua hänen piano-oppilaaksi Käpylän musiikkiopistoon.
Minun mielenkiintoni harrastuksiini on muuttunut aina elämäni aikana. Joskus pidin viulua ehdottomana lempisoittimena ja meinasin lopettaa pianonsoiton, taas kun joskus pidin baletista enemmän kuin musiikista. Ajan saatossa, kun vapaa-aikani harrastuksilleni pieneni ja pieneni, jouduin jättämään harrastuksia pois, lopettaen ensin tanssiharrastukseni ja sitten lopulta viulunsoiton. Se on nyt antanut minulle mahdollisuuden keskittyä pianonsoittoon enemmän. Eniten minä tykkään tällä hetkellä improvisoinnista ja säveltämisestä pianon avulla. Yksi unelma-ammateistani olisikin olla elokuvasäveltäjä. En kuitenkaan vielä tiedä, mikä minusta tulisi isona.
Tänä vuonna olin Käpylän musiikkiopistossa TET-oppilaana. Olin suorittanut TET-jakson jo siellä viime vuonna, joten tiesin jo vähän, minkälainen viikko olisi odotettavissa. Työtehtäviini kuuluivat kaikenlaiset sekalaiset toimistotehtävät, kuten nuottien monistaminen ja teippaaminen, mutta myös erilaiset jouluaskareet, kuten kuusen koristus ja joulupuuron ainesten osto kaupasta. Yhden päivän TET-jaksostani olin Karjalatalolla, jossa minä inventoin Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinjan käytössä olevien luokkien soittimet ja niiden määrät.
TET-jaksolla opin kaikkea yleispätevää, mitä tulen luultavasti tarvitsemaan tulevaisuudessa. Yksi asia, jota en aikaisemmin koskaan jaksanut tehdä, oli nuottien yhteen teippaaminen. TET-jaksollani karaistuin kuitenkin teippaamaan suurenkin määrän orkesterinuotteja, minkä ansiosta jaksoin myös teipata kaikki omat nuottini. Viikko oli myös mukava ja erilainen tavallisesta kouluarjesta. Sain työskennellä jo ennestään tuttujen ihmisten parissa, ja lähes kaikki työtehtäväni olivat liitoksissa musiikkiin. Tämä tekeekin Käpylän musiikkiopistosta hyvän TET-harjoittelupaikan juuri niille ihmisille, jotka haluavat työskennellä musiikin parissa.