Sain ainutlaatuisen mahdollisuuden toimia noin puolen vuoden ajan pianonsoitonopettajana Käpylän musiikkiopistossa. Työrupeamani alkaa olla noin puolessavälissä.
Vaikka olenkin opettanut aiemmin jo paljon sivutoimisesti, uusi tehtävä on tarjonnut uudenlaista haastetta ja arvokkaita oppimiskokemuksia. Oppilaiden erilaisuus on haastanut ja antanut paljon.
Kaikki soitonopettajat tietävät varmasti sen taianomaisen hetken soittotunnilla, kun oppilas oppii jotain uutta. Kun hän oivaltaa kappaleen logiikan, saa sormijärjestykset sujumaan kuin itsestään, kuulee käsien välisen balanssin, tai keksii mukaansatempaavan improvisaation. Oivalluksen hetket ovat palkitsevia ennen kaikkea oppilaalle itselleen, mutta myös opettajalle. Onnistumiset soittotunnilla ovat usein seurausta siitä, että opettajan ja oppilaan välinen kemia toimii, ja että opettaja on onnistunut innostamaan oppilaansa oikealla tavalla. Näen, että tällainen taito innostaa ja vetää oikeista naruista kumpuaa opettajan omasta rakkaudesta (klassista) musiikkia kohtaan.
Tärkein kantava ja energiaa tuova voima opetustyössäni on aina ollut tuo oma rakkauteni klassiseen musiikkiin. Tämä suhde on kuin mikä tahansa läheinen ihmissuhde: välillä on huonoja päiviä, eikä aina ole niin helppo innostua kaikesta saati fiilistellä musiikin flowssa. Usein kaipaankin hiljaisuutta musiikintäyteisen päivän jälkeen ja haluan pitää musiikin hetkeksi poissa mielestä. Juuri tämä on sitä rakkautta musiikkiin: siinä elämistä, siitä inspiroituen, tutkien ja välillä etäisyyttä ottaen.
Kun on itse joskus saanut syttyä musiikista lapsena ja nuorena omalla soittotunnilla, haluaa sen saman tehdä myöhemmin myös omien oppilaiden kanssa. Opintoni musiikin parissa ovat vielä hyvin tuoreessa muistissa. Olen saanut kuulla upeita mestaripianisteja, soittaa superinspiroivia kappaleita, takonut etydeitä ja muhinut tuntikaupalla harjoittelukopissa pähkäilemässä miten jonkun ison virtuoosikappaleen saa menemään. Olen haalinut tietoa soittamisesta ja musiikin teoriasta, saanut opetusta mestariopettajilta sekä käynyt inspiroivia keskusteluja musiikista ja elämästä opiskelijatovereiden kanssa. Kaikki nämä liki kymmenen vuoden kokemukset ovat koulineet minua ja avanneet sen maailman, jota voi kutsua rakkaudeksi musiikkia kohtaan. Kun tällainen suhde musiikkiin on saanut syntyä, sitä haluaa jakaa myös eteenpäin.
Opettajana koenkin yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväkseni vaalia edelleen tuota omaa musiikkisuhdetta, sillä se välittyy suoraan oppilaille, ja auttaa siten myös heitä etsimään ja löytämään oman suhteensa ja rakkauden musiikkiin ja soittamiseen.
Miten sitten vaalin sitä?
Harjoittelen jatkuvasti uutta ohjelmistoa, soitan kamarimusiikkia muusikkoystävien kanssa, uppoudun uusiin upeisiin teoksiin, improvisoin, fiilistelen sekä käyn konserteissa. Rakkaus musiikkiin saa minut seikkailemaan, tutkailemaan, uppoutumaan ja inspiroitumaan aina uudestaan. Tämän saman haluaisin tarjota myös oppilailleni ja toivon, että kaikki tämä välittyisi myös opetuksestani.
Aaron Ahola
Pianonsoiton opettaja