Kirjoittaja kertoo yhdestä niistä monista sävellyksistä, joka on tehnyt suuren vaikutuksen.
Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa Käpylän musiikkiopiston henkilökunnan jäsenet kertovat yleisön vähemmän tuntemista sävelteoksista, joka on tehnyt heihin vaikutuksen.
Serenadi mielikuvitukselle
Kävellessäni lumisessa Helsingin keskuspuistossa huomaan, kuinka talvinen maisema rauhoittaa ajatuksiani ja tyhjentää mieleni arjesta. Valkoinen lumi, mustat puunrungot, harmaa taivas, tummanvihreät kuusenneulaset… Miten erilaiselta lähimaisema näyttääkään eri vuodenaikoina ja eri musiikin säestämänä! Kuinka jännittävältä voikaan tuttu kappale kuulostaa pakkasen purressa ja hangen narskuessa jalkojen alla. Korvanapeissani soi Josef Sukin Serenadi jousille.
Josef Suk (1874–1935) oli tšekkiläinen säveltäjä ja viulisti. Serenadi jousille, Es-duuri Op. 6, syntyi vuonna 1892, kun Sukin opettajana Prahan konservatoriossa toiminut Antonín Dvořák pyysi Sukia säveltämään jotakin kepeämpää ja iloisempaa. Serenadi alkaakin hersyvän lennokkaasti kuin mäenlasku. Liukastellen valitsen reittini vaikeimman kautta, kun positiivista energiaa sykkivä ensimmäinen osa lennättää minua eteenpäin. Irvistän, kun niskaani putoaa lunta – tuon crescendon täytyi siis tuntua puiden oksissa asti!
Toinen osa ja sen tarinallisuus saavat minut melkein kokeilemaan balettitaitojani puiden keskellä. Onneksi valtavan paksut toppavatteeni estävät minua, eikä seuraavan mutkan takaa minut yllättävä koiranulkoiluttaja joudu todistamaan hyppelyäni. Pystykorva kyllä saattoi haistaa aikeeni.
Hanki kimaltaa ja sisukseni täyttää muisto hitaan osan, Adagion, soittamisesta: miten vaikeaa oli keskittyä oman stemman soittamiseen, kun korvat halusivat pysähtyä kuuntelemaan pakahduttavan koskettavaa ja kauniin viipyilevää sellosooloa. Orkesteri hengittää yhdessä ja tunnelman karehtiessa harmonia sulaa kaikkien aistittavaksi. Musiikki muuntuu miltei aavemaiseksi, ja tuttu metsäpolku alkaa vaikuttaa hieman arveluttavalta. Liikkuuko tuolla pimeässä jokin? Peura? Koira? Hiihtäjä? Tonttu? Varis. Risteyksessä vasemmalle kaartava tie on pimeä, kun taas oikealla valkoinen tie hehkuu valaistuna. Käännyn oikealle ja ihailen valossa leijuvia lumihiutaleita.
Suk saavuttaa taas opettajansa toivoman keveyden ja pirskahtelevuuden. Rusakko kiirehtii tien yli ryteikköön, pois ykkösviulun – siis maastopyöräilijän – alta. Bassot tärisyttävät päätäni ja vieressäni nouseva kallio toimii vahvistimena. Jäljellä on enää lyhyt matka keskuspuistosta kotiin, kun Josef Sukin Serenadi jousille loppuu. Allegro giocoso, ma non troppo presto on saanut minut hengästymään. Loppumatkan musiikiksi valitsen Konstan joululaulun. Maisema muuttuu taas.
Kuuntelusuositukseni:
Josef Suk: Serenadi jousille
Konsta Jylhä: Joululaulu Sov. Frigg (Lämmin suositus koko levylle!)
Elina Ruohonen
Viulunsoiton opettaja
Toimistosihteeri