Suomalaisten ja espanjalaisten pikkuviulististen sävelet soivat yhteen Aurinkorannikolla, kun Käpylän musiikkiopiston 4–15-vuotiaat viulistit konsertoivat Malagassa ja Fuengirolassa paikallisen Málagaviolínsuzukin lasten kanssa.
Suomalainen 68 hengen seurueemme suuntasi 26.2.2019 aamukoneella Malagaan. Mukana olleet lapset olivat iältään 4–16 -vuotiaita. Pienimmillä oli huoltajat mukana. Suurin osa viulisteista oli meiltä Käpylästä, osa Porvoonseudun musiikkiopistosta ja muutamia myös Raahen musiikkiopistosta.
Soitto alkoi samana iltapäivänä Play Together harjoituksella. Ilmoille kajahti niin suomalaisia kuin espanjalaisiakin sävelmiä. Multilevel-kappaleissa kaikki pienimmätkin 3-vuotiaat pystyivät olemaan mukana. Bachin kaksoiskonsertto, Vivaldin g-molli konsertto ja Country dance toivat isompien soittajien taidot esille. Kolmen päivän aikana treenasimme yhdessä sekä konsertoimme kahteen otteeseen. Saimme kokea myös espanjalaisten perheiden järjestämän nähtävyyskierroksen sekä Fiestan.
Soittamisen ilo huokui ja aplodit kaikuivat kirkossa, jossa suomalaiset ja Torre del Marin konservatorion espanjalaiset lapset soittivat sujuvasti yhteen. Meitähän yhdistää Suzuki-pedagogiikka, mikä on kaikkialle maailmaan levinnyt soitonopetusmenetelmä. Menetelmän ohjelmisto on kaikkialla maailmassa sama, joten me puhumme samaa musiikin kieltä ja voimme helposti yhdistää soittajamme ja konsertoida.
Euroopassa on noin pari tuhatta Suzuki-opettajaa, jolla jokaisella on kymmeniä oppilaita. Amerikassa japanilaisen tohtori Shinichi Suzukin kehittämä menetelmä on vielä suositumpi. Yhteensä maailmassa yli 11 000 rekisteröityä Suzuki-opettajaa. Maailmassa on siis jopa satojen tuhansien ihmisten laajuinen Suzuki-perhe, jotka tapaavat kansainvälisillä leireillä ja yhteiskonserteissa.
Reissu oli antoisa. Matkan aikana syntyi mahtavia ystävyyssuhteita suomalaisten ja espanjalaisten välille. Niin lapset kuin perheetkin ystävystyivät. Tärkein syy lähteä matkoille on kuitenkin motivaatio. Matkat tuovat iloisia musisointikokemuksia, jotka kantavat pitkälle.
Teksti: Salla Ahokanto